Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. Praesent et aliquam arcu. Vivamus dapibus lorem sit amet mi porttitor consectetur. Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. Nunc rutrum convallis libero eget malesuada. Vivamus ut efficitur magna, at dignissim diam. Fusce tempor nisi tellus, non efficitur risus interdum ac. Aenean eu nisl dolor. Etiam aliquet, nulla a gravida congue, risus nulla sodales urna, non varius enim arcu consequat magna. Nullam non varius nisl.
Duis vel eleifend mi, ullamcorper interdum dui. Nulla tristique consequat leo ac faucibus. Praesent mattis risus sodales ante laoreet imperdiet. Nunc sed leo nec libero posuere ullamcorper a quis justo. Duis ac bibendum nibh. Sed a pulvinar est. Pellentesque facilisis lectus at tortor fermentum imperdiet.
syyskuu 2022
Edellisen foorumin koettua teknisiä ongelmia, päätimme aloittaa puhtaalta pöydältä ja rakentaa kokonaan uuden foorumin. Parhaillaan paikkoja laitetaan uuteen uskoon, mikä onkin oiva hetki hypätä mukaan Edsvikin arkeen: meillä on tallipaikkoja auki! Yhteyttä voit ottaa esimerkiksi instagramissa @virtuaalitalli.edsvik tai keskustassa @riri. Uuden alun kunniaksi myös tapahtumia on luvassa ennemmin tai myöhemmin syyskuun aikana, pysy valppaana!
Pohdinnassa on myös yhteinen keskustelukanava kirjoittajille: whatsapp, discord - mikä? Gallup tulossa.
Post by Carola Berglund on Sept 23, 2022 20:37:22 GMT
23.9.2022 - Tulevaisuuden suunnitelmia & Samuelin uhmaikä
Niin se aika vaan menee ja mäkin olin jo pyörähtänyt syksyn kirjoituksissa. Tällä kertaa kirjoitin englannin ja psykologian, viime syksynä kävin hakemassa ruotsista helpon laudaturin. Vielä olisi edessä äidinkieli, lyhyt matematiikka, yhteiskuntaoppi sekä historia. Näillä haaveilisin pääseväni todistusvalinnalla siskoni jalanjäljissä Helsingin oikikseen, mutta saapi nähdä miten käy. Hankeniin ainakin luulisi pääsevän, joten ehkä mä joka tapauksessa elän parasta opiskelijaelämääni jo ensi syksynä. Tulevaisuus näyttää siis omalta kohdaltani melko kirkkaalta, mutta samaa ei voi sanoa Samuelista. Se käy tällä hetkellä läpi jotain varhaisen aikuisiän uhmaikää, ja on vannoutuneesti sitä mieltä, ettei aio kouluun hakea. Omien sanojensa mukaisesti hänestä tulee menestynyt kilparatsastaja, joka tienaa kaiken elantonsa hevosbisneksellä. Aiheesta on keretty käydä jo laittoman monta keskustelua autossani, etenkin verrattuna siihen, että minulla on ollut synttärilahjaksi saatu bemarini vasta muutaman päivän.
"Ei kaikkeen tarvii aina koulutusta" Samuel kitisi vieressäni ajaessamme tallille "Kuule tuommonen suunnittelemattomuus saa sut vielä pulaan, sanonpahan vain" "No mut onhan tässä maailmassa vaikka miten monta muutakin itsensä hevosilla elättävää kilparatsastajaa" "Se että sä opiskelisit itelles jonkun oikean ammatin ei poista sun mahdollisuutta tulla menestyneeksi kilparatsastajaksi ja tienata sillä elantoas jossain vaiheessa" Vastaan Samuelille ja hän hiljenee. "Joku kauppis vois olla sulle aika kiva. Matikkaa ja sen sellaista. Hankeniin nyt ainaki otetaan suurinpiirtein kuka vaan" jatkan vielä. "Vai että nyt tässä pitää alkaa jotain svenskaa taalaamaan" Samuel murahtaa ja laittaa kätensä puuskaan.
Onneksi Samuel ei ole kovinkaan pitkävihaista sorttia, ja tästäkin riidanalusta päästiin yli viimeistään siinä vaiheessa, kun Samuel löysi autoni hansikaslokeroon piilotetun suklaapatukan. Välillä sitä tulee mietittyä, että minkä aikuislapsen kanssa sitä seurusteleekaan.
Post by Carola Berglund on Oct 18, 2022 19:25:15 GMT
17.10.2022 - Syksyn värit
Vuoden viimeisiä kenttätreenejä vietiin. Pikkuhiljaa olotila ulkona alkoi muuttua koleaksi, kentän pohja kovaksi ja puiden lehdet räikeiksi. Se tarkoitti sitä, että nyt oli aika ottaa kaikki ilo irti, sillä pian oli taas aika siirtyä muutaman kuukauden ajaksi maneesiin hyppelemään esteitä ja tuuppaamaan koulukiemuroita.
Syksy on ehdottomasti mun lempi vuodenaika. Ei ole kuuma eikä kylmä, hämärä tuo omanlaista tunnelmaansa ja ennen kaikkea ruska-aika kuuluu mun suosikkeihin. En tiedä mitään parempaa, kuin syksyinen maastoretki auringon tehostaessa ympärillä olevia syksyn värejä. Musta tuntuu, että Elmokin nauttii syksystä. Siitä tulee joka syksy jotenkin tosi onnellisen oloinen, tosin saatanhan mä vain kuvitellakin. Samaa ei voi sanoa Pipsasta, se kun tuntuu saavan pienen sydänkohtauksen joka kerta nähdessään tuulen mukana liikkuvan lehden. Saas nähdä, mitä yhteiselosta raketin kanssa tulee talvella, kun lumet tippuvat maneesin katolta.
Sen lisäksi, että puiden ja pensaiden lehdet ovat muuttuneet lämpimän sävyisiksi, myös mä ja Pipsa oltiin sonnustauduttu syksyn väripaletin mukaisesti. Mulla oli uusi, punainen huppari, ja Pipsakin oli saanut upouuden satulahuovan, punaisena tietenkin. Asukokonaisuuden täydensivät tietenkin samaan sävyyn olevat korvahuppu sekä pintelit, joiden kanssa liihoteltiin tämän päivän kouluvalmennuksessa. Oli tietenkin itsestäänselvää, että onnistuneiden laukkaväistöjen lisäksi kerättiin tänään kehuja myös asuvalinnasta.
Post by Carola Berglund on Oct 20, 2022 20:41:52 GMT
18.10.2022 - Täydellinen yritys
Me oltiin pakattu Pauliinan auto niin täyteen, että takapenkillä mahtui hädin tuskin edes istumaan. Onneksi sinne ei ketään tarvinnut uhratakaan, sillä jostain syystä minä ja Vanilja olimme ainoat vapaaehtoiset, jotka halusivat lähteä edustamaan Edsvikiä talutusratsastuksen merkeissä Aihojoen ytimeen. Kylän hulppeaan keskustaan oltiin tänään avaamassa upouutta kahvilaa, ja meidät oltiin värvätty järjestämään vapaavalintaista ohjelmanumeroa paikanpäälle. Talutusratsastus Elmon ja Vellun voimin oli tuttu ja turvallinen vaihtoehto, eikä siinä vaadittu meiltä lähinnä muuta kuin hermoja. Tai no Vaniljalta ei edes niitä, se kun oli into piukalla ja oli hössöttänyt mulle asiasta koko aamun. Lapset on ihan kivoja, mutta minä lähdin mukaan lähinnä vain ottaakseni selvää, saako kahvilasta kelvollista karamellilattea. Mikäli saisi, niin olisi aika heittää hyvästit tulevien kuukausien palkoilleni.
Me saavuttiin kahvilalle vähän myöhässä, joka sinäänsä mua vähän yllätti, Vani kun kaahasi pitkin maita ja mantuja tuhatta ja sataa, kuin mikäkin rattijuoppo. "Ootko harkinnut uraa rallikuskina?" kettuilin hänelle matkan päätteeksi. Vastaukseksi sain vain keskisormen.
Me könyttiin autosta ulos ja heti vastassa olikin kuppilan toinen omistaja, Julius. Se höpötti meille kaikenlaista itsestään ja tarinasta kahvilan perustamisen takana. Pakko myöntää, ettei mua ihan hirveästi kiinnostanut, mutta mä sain kuulla sen minkä halusinkin kuulla. Mulla ja Vanilla oli nimittäin lupa hakea ilmaista kahvia ja leivoksia vaivanpalkaksi pitkin päivää. Mä tosin hyödyntäisin sitä etua Vaninkin puolesta.
Ensimmäisen kahvikupposen hakemisen jälkeen me vedettiin Edsvik-hupparit päälle ja ryhdyttiin leikkimään ratsastuskoulua. Siinä kävi sitten päivän mittaan muutamia palosammuttimen mittaisia pieniä veronmaksajia tölläämässä tai ratsastelemassa kierroksen tai pari. Mikään vuosisadan menestyshän ohjelmanumeromme ei varsinaisesti ollut, mutta kahden kanelipullan, omenapiirakkapalasen ja kahden karamellilatten jälkeen oli pakko todeta, että kyllä kannatti. Vellu puolestaan ei ollut samaa mieltä asiasta, sitä kun tuntui kyrpivän vieressä kilkattava ovikello. Ärsytyksensä Vellu teki harvinaisen selväksi, jonka johdosta mä sain ryhtyä vauvaponintaltuttajaksi. Nättiä jälkeä ei meidän tappelustamme tullut, mutta ainakin narun päässä tunaroiva taliaivo rauhottui. Käsirysy tosin kaikotti viimeisetkin ratsastajaehdokkaat, jonka johdosta me lähdettiin kotimatkalle vähän aikaisemmin, mitä oli aiemmin tarkoitus. Ainakin tietää, mistä hakea jatkossa takeaway-kahvit.
Post by Carola Berglund on Oct 21, 2022 12:22:28 GMT
18.10.2022 - Ryppyjä rakkaudessa & Sanapeli "Bad luck to talk on these rides. Mind on the road, your dilated eyes. Watch the clouds float, white Ferrari" sanat kuuluivat kuulokkeistani vaimean kavionkopseen sekä puiden lehtien humistessa taustalla. Ravasimme Pipsan kanssa ympäri usvaista kenttää, ja harjoittelimme sen lomassa pysähdyksiä. "Hienosti!" kehuin tammaa viimeisen harjoituksen jälkeen ja taputin sitä kaulalle. Annoin pitkät ohjat muutaman kierroksen loppukäyntejä varten. "Had a good time. Sweet 16, how was I supposed to know anything?" sanat jatkuivat. Ne muistuttivat minua jostain syystä Samuelista. Ehkä olimme joskus kuunnelleet kappaletta yhdessä. Ajatus poikaystävästäni sai ihokarvani nousemaan. Vaikkei minun ja Samuelin riita ollutkaan mikään kovin kummoinen juttu, se oli silti jättänyt hassun olon. Sellaisen kylmän viiman, jonka aina välillä tunsin rinnassani. Sellaisen, joka sai yhden sydämenlyönnin jäämään välistä. Me ei oltu koskaan aiemmin Samuelin kanssa riidelty kunnolla. Me ei oltu myöskään puhuttu Samuelin kanssa oikein yhteisestä tulevaisuudestamme. Oltiin vaan kumpikin oletettu haluavamme samoja asioita, mutta asia ei ollutkaan niin yksinkertainen. Kai meidän välit oli kuitenkin ihan hyvät. Anteeksi oli pyydetty ja annettu, mutta en mä tänään ollut sille paljoa puhunut. Eikä sekään mulle.
Ohjasin Pipsan kentän porteista kohti tallia. Matkan varrella vastaan käveli heijastimin ja lampuin varustautunut Pauliina. "Vai että on tullut kaupoilla käytyä" nainen naurahti. Katsoin häntä hetken hieman hämmentyneenä, kunnes tajusin uuden satulahuovan, jonka olin hiljattain saanut, senkin Samuelilta. Perkele. "Eikun tää on lahjaks saatu" vastasin pientä hymyä vääntäen.
Avatessani tallin oven lämmin, heinänhajuinen tuulahdus hiveli naamaani. Talutin Pipsan pesupaikalle, sillä sen jalat olivat keränneet kunnioitettavan määrän rapaa iltahölkkämme aikana. Tamma ei kuitenkaan ollut iltapesusta samaa mieltä, ja päättikin potkaista pesarin takaseinää oikein antaumuksella. "Rauhotupa nyt! Ei sentään aivan villiksi tarvitse ryhtyä" mutisin itsekseni vaihtaessani suitsia riimuun. "Odotapa vielä kaveri hetki pieni" sanoin Pipsalle ja suuntasin sitten kaapilleni, hakemaan pesuainetta kurakoipien putsausta varten. Kaivelin hetken ajan kaappiani, muttei pesuainetta tuntunut löytyvän. Se mikä löytyi, oli suklaalevy. Fazerin mustikkajogurtticrisp -suklaavalinta, sekä lapsenomaisella käsialalla kirjoitettu lyhyt teksti ei jättänyt paljoakaan lottoamisenvaraa, että keneltä lahjus oli.
Post by Carola Berglund on Oct 21, 2022 18:57:00 GMT
19.10.2022 - Monta lusikkaa sopassa
Mä olin tehnyt virhearvion. Mun ja Samuelin riita ei ollutkaan saanut vielä onnellista loppua, eikä tulisi vielä hetkeen saamaankaan sellaista, soppaan kun heitettiin kolmaskin lusikka. Lusikka, nimeltä Marcel. Saatanan perikuva, mikäli minulta kysytään. Se oli luikerrellut häikäilemättömästi keskusteluumme ja napannut minut matkaansa. Tai no itsehän olin lähtenyt, vaikken oikeastaan edes halunnut. Enhän mä oikeasti halunnut Samuelia pettää, enkä ollut edes menossa tekemään niin. Mun oli vaan pakko päästä härnäämään Samuelia jollain tapaa. Typerää ja toksista käytöstä minulta? Kyllä, tässä vaiheessa asialle ei tosin voi enää mitään.
Marce nappasi mut kainaloonsa ja lähti kuljettamaan mua kohti sosiaalitilaa. Matkan varrella se kerkesi luetella kaikki mahdolliset solvaukset Samuelia kohtaan, mitkä vaan keksi. Mä olin kuulemma täydellinen, eikä Samuelin kartainen rahvas osaisi arvostaa minua tarpeeksi paljon. Kyllä mä tiesin, että se jotain yritti, enhän mä tyhmä ole. Mä pyrin pysyttelemään mahdollisimman kauan vaihi, mutta loppujen lopuksi mä sorruin itku kurkussa sopertamaan sille koko draamankulun. Nyt kun miettii, niin ei ehkä olisi kannattanut. Marce kuitenkin halasi mua, ja sillä hetkellä se tuntui helpottavan mun oloani. Oli mulla siitä huolimatta ikävä Samuelin kainaloon.
Me istuttiin sosiaalitilan sohvalla vaikka miten kauan. Koko sen ajan Marcelin kädet mun ympärilläni. Jos en väärin muista, niin taisin mä siinä kyyneleen jos toisenkin tirauttaa. Todellisuus kuitenkin iski nyrkillä naamaan, kun se yksi poninomistaja, Janni pamahti ovesta sisään. Se katseli ihan hetken meitä kahta, mutta älysi ottaa hatkat aika nopeasti. Voi luoja, toivottavasti se ei nyt mene levittämään mitään juttuja "Carolasta ja Marcelista", sehän tästä vielä puuttuisikin.
Itkeskely sai luvan riittää, sillä omatunto alkoi kolkutella. Oli pakko päästä kotiin ja Marcesta eroon. Kotiinhan se olisi kovin halunnut mut vielä päivän päätteeksi heittää, mutta Marcelin epäonneksi mäpä olin omalla autollani liikenteessä. Jos multa kysytään, se osoittautui melkoiseksi girl boss -siirroksi. Voit rauhassa kutsua mua ylimieliseksi, mutta kyllä se pikkuinen citroen kalpeni isin rahoilla ostetun bemarin rinnalla. Olihan se kyllä aika söpö ja semmosta ois varmaan kiva parkkeerata, mutta kyllä mä omastani enemmän pidin. Hitto mihin soppaan olinkaan itseni saattanut.
Post by Carola Berglund on Oct 31, 2022 15:55:49 GMT
18.10.2022 - Kahvilan avajaiset
"Aihojoen keskuksen kupeeseen avatun trendikahvilan avajaisia juhlistettiin näyttävästi tiistaina. Kahvila Tasty Timesin perustajakaksikko, Julius Suomalainen ja Kaarlo Nyman kertovat oman kahvilan olleen unelma jo lapsuusvuosista asti.
Keskustaa asuttavia yrittäjiä on jo pitkään toivottu Aihojoen ydintä piristämään, eli upouusi kahvila oli tervetullut myös Aihojokilaisten mielestä.
"Aihojoki täyttyy kesäisin monenlaisista aktiviteeteista, mutta syksyn tullen keskusta autioituu miltei täysin. Ympäri vuoden auki oleva, jo nyt sosiaalisissa medioissa pienimuotoisesti trendaava kahvila tuo varmasti Aihojoelle uutta hohtoa." kertovat Aihojokilaiset Carola Berglund ja Vanilja Verhelst."
Post by Carola Berglund on Oct 31, 2022 20:00:32 GMT
Pimeä - 31.10.2022 Edsvikissä oli muodostunut vuosittaiseksi tavaksi juhlistaa halloweenia, joten sen kunniaksi mä ja Vanilja oltiin ryhdytty näppäriksi, ja vuorattu talli erilaisin halloweenkoristein. Oltiin jopa kaiverrettu kurpitsalyhtyjä kaksin kappalein pimeää tallipihaa valaisemaan, tosin meidän työpanostamme ei ehkä arvostettu yhtä paljon, kuin minä ja Vanilja tunnuimme sitä arvostavan. Se paikallinen himbo, Oskari, nimittäin meinasi kaahata mopoautollaan toisen kurpitsalyhdyn yli Britney Spearsin tahtiin, eikä se piru vie edes hoksannut asiaa itse. Sentään sillä ja sen kavereilla oli hienot asut, kolmikko nimittäin marssi discopallon näköisinä glitterörvellyksinä paikalle. Jos cowboy-hattu olisi puuttunut, niin olisin ihan varmasti heittänyt että ne larppaa Euphoriaa.
Itse menin tämän halloweenin perinteisellä noitalinjalla, ja ylipäätään koko tallin väen asut olivat melko tavanomaisia. Seurueesta kun löytyi muun muassa myös linnunpelätin, enkeli sekä vampyyri. Luovemmistakin ratkaisuista saatiin kyllä nauttia, kun Topias porhalsi paikalle poneineen niinsanottuina roadmaneina. Ei siis minkäännäköistä eroa pojan (ehkä korkeintaan Vellun) normaaliin vaatetukseen, jos minulta kysytään. Roadmanin lisäksi huomiota herättivät Siri Cruellan asussa sekä Patrick Batemaniksi sonnustautunut Samuel.
Mä ja Vanilja oltiin hiki taikahatussa järjestelty kaikkea kivaa tekemistä illaksi, ja oltiin jopa näitä juhlia varten ahtauduttu keittiöön. Mitään ammattikokkejahan kumpikaan meistä ei varsinaisesti ole, mutta en edes valehtele, kun väitän, että onnistuttiin tarjoiluissa ihan hyvin. Vaikka siis itse sanonkin, juhlat olivat menestys. Tai no, ainakin melkein. Mun ja Samuelin välillä oli edelleen se outo tunne, ja Marcel tuntui härnäävän Samuelia ihan joka välissä. Onneksi kreikkalaista jumalaa vatsalihastensa kanssa larppaava Marcel kiinnitti pian huomionsa Cruellaan, ja kaksikko olikin kadonnut pippaloista alta aikayksikön. Tiedä sitten minkälaisille jatkoille lähtivätkään.
Bailut päättyivät jo yhdeksän pintaan tavalla, joka ei ollut kovinkaan imarteleva Samuelin lompakolle, mutta tavalla, joka oli imarteleva parisuhteellemme. Samuel oli tuttuun hajamieliseen tapaansa onnistunut jättämään autonsa avaimet sisään kopperoonsa. Ensin niitä etsittiin kissojen ja koirien kanssa, pilkkopimeässä pitkin tallialuetta, kunnes Lotta älysi ehdottaa, josko ne löytyisivät autosta. Siellähän ne olivatkin, nätisti kuskin paikalla. Vara-avainta Samuel ei ollut koskaan ajoneuvoonsa saanut, joten ainoa vaihtoehto oli rikkoa ikkuna ja poimia avaimet sitä kautta. Se tosin tarkoitti sitä, ettei autolla voinut liikenteeseen lähteä. Mä siis "jouduin" heittämään Samuelin kotiinsa. Nyt meillä oli vihdoin aikaa jutella, eikä kumpikaan oikein voinut pakoilla tilannetta, ellei ollut valmis hyppäämään tienposkeen. Puhuminen pimeässä autossa auttoi kummasti. Ongelmamme tuntuivat katoavan kuin savuna ilmaan, ja pian myös mä makasin Samuelin yksiöstä puolet täyttävässä parisängyssä. Vihdoin riitamme sekä pienimuotoinen parisuhdekriisimme oli saanut samanlaisen päätöksen kuin kaikki aikaisemmatkin vastaavat.