Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. Praesent et aliquam arcu. Vivamus dapibus lorem sit amet mi porttitor consectetur. Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. Nunc rutrum convallis libero eget malesuada. Vivamus ut efficitur magna, at dignissim diam. Fusce tempor nisi tellus, non efficitur risus interdum ac. Aenean eu nisl dolor. Etiam aliquet, nulla a gravida congue, risus nulla sodales urna, non varius enim arcu consequat magna. Nullam non varius nisl.
Duis vel eleifend mi, ullamcorper interdum dui. Nulla tristique consequat leo ac faucibus. Praesent mattis risus sodales ante laoreet imperdiet. Nunc sed leo nec libero posuere ullamcorper a quis justo. Duis ac bibendum nibh. Sed a pulvinar est. Pellentesque facilisis lectus at tortor fermentum imperdiet.
syyskuu 2022
Edellisen foorumin koettua teknisiä ongelmia, päätimme aloittaa puhtaalta pöydältä ja rakentaa kokonaan uuden foorumin. Parhaillaan paikkoja laitetaan uuteen uskoon, mikä onkin oiva hetki hypätä mukaan Edsvikin arkeen: meillä on tallipaikkoja auki! Yhteyttä voit ottaa esimerkiksi instagramissa @virtuaalitalli.edsvik tai keskustassa @riri. Uuden alun kunniaksi myös tapahtumia on luvassa ennemmin tai myöhemmin syyskuun aikana, pysy valppaana!
Pohdinnassa on myös yhteinen keskustelukanava kirjoittajille: whatsapp, discord - mikä? Gallup tulossa.
Post by Oskari Airamo on Oct 19, 2022 19:13:47 GMT
19.10.2022 - Ikä on vain numero - vai miten se menikään?
"Emmi vitun ämmä!" karjaisin yläkerrasta. Kutsuhuudon perään kuului ukkosenomaimen jyrinä kun rymistelin puiset portaat alas olohuoneeseen. "Missä sen vitun Aixamin avaimet on?" tivasin samalla vahingossa hutaisten aurinkolasit päästäni. "Vittu!" karjaisin, nyt tosin jo kolmannen kerran. Syöksyin nostamaan aurinkolasini lattialta ja asetin ne takaisin päähäni, samalla kuunnellen äidin nalkutusta kielenkäytöstäni. Siskoni seurasi sirkusta olohuoneen vihreästä nojatuolista käsin. "Siis tossa lipaston päällähän ne on" hän vastasi kummastuneena. "No eikä oo, kun just katoin..." kerkesin jo aloittaa, mutta siinähän ne olivat. "Ei mitään sittenkään!" huusin heipaksi, ja painelin sitten avaimet kilisten ulko-ovesta pihalle. Mä olin lähdössä pitkästä aikaa tallille, nimittäin uutta vuokrahevosta katsomaan. Tässä vaiheessa oli hyvä ottaa selvää, että missä se talli ylipäätään sijaitsi. Mä istahdin mopoautoni rattiin ja avasin sitten Google Mapsin lisäksi myös sokerittoman Red Bullini. Hörppäsin juomasta, ja oikein tunsin kun kofeiini virtasi suonissani. Maps näytti vartin ajomatkaa, joten mä lähdin bassot jytisten kohti Aihojokea.
Mä olin tietenkin kytännyt sen hevosen omistajan kaikki sosiaaliset mediat läpi jo aikapäivät sitten, enkä mä voi muuta sanoa, kuin että se on KUUMA. Se tosin täyttää ens kuussa jo kakskytkolme, mutta eihän kuusi ja puoli vuotta ole edes paha ikäero, pohdiskelin parkkeeratessani valkoista mopoautoani jonkun ihan uuden bemarin viereen. Mä olin nimittäin aivan varma, että sen täytyi olla Marcelin. Mauton sammutettuani hyppäsin ovesta ulos ja noudin takaluukusta ratsastustarvikkeeni.
"Mä oon Oskari, sano vaan Oskuks" esittäydyin hymyillen ja kilistelin avaimiani. Marcel kävi minut hitaasti katseellaan läpi, hieman epäluuloinen ilme naamallaan. Siinä vaiheessa mä jo hieman hermostuin, mun läsnäolo on nimittäin lahja, jota kovinkaan moni ei saa elämänsä aikana kokea. Jos sitä ei arvosta, niin mä olen valmis rymistelemään mopoautollani takaisin Espooseen. Marcelin onneksi hän kuitenkin vaihtoi ilmeensä komeaan pepsodenthymyyn, joten mä pystyin antamaan tämän välikohtauksen anteeksi. Ehkä sillä vaan on resting bitch face. Söis.
Marcel esitteli mulle tallia, hevostaan ja vähän kans itseään (ei tietenkään sillä tavalla, vaikka sitä kovin toivoinkin). Pakko sanoa, että multa kuitenkin meni varmaan puolet informaatiosta ohitse, olihan Marcel melkein jopa kuumempi kuin instagramkuvissaan. Esittelykierroksen päätteeksi me käytiin raivaamassa mun tavaroille vähän tilaa sen kaapista. Mä onnistuin samalla myös viskomaan aurinkolasejani pitkin lattioita. Se oli vähän noloa, mutta kääntyi kuitenkin mun hyödykseni. Marcel nosti aurinkolasini lattialta ja ojensi ne mulle. "Siistit blehat" hän naurahti ja toivotti sitten heipat.
"JOSEFIINA ARVAA MITÄ!!! SE OLI IHAN SIKA KUUMA JA SE KEHUI MUN AURINKOLASEJA!!!" kiljuin muutamaa minuuttia myöhemmin mautossani FaceTimen välityksellä ystävälleni. Se ei olisi kuitenkaan kannattanut, sillä murokulhoni seinät olivat kuin pahvia, ja Marcel sattui juuri kriittisellä hetkellä hevosensa kanssa ohikulkumatkalle. Sovitaan jooko vaan, ettei se ei kuullut.
last edited Oct 21, 2022 19:18:32 GMT by Oskari Airamo
Post by Oskari Airamo on Oct 21, 2022 19:16:40 GMT
21.10.2022 - Jalous on toinen nimeni, mutta se ei toistaiseksi tehnyt Marceliin vaikutusta
Tänään mä pääsin ensimmäistä kertaa Dianan selkään. Marcel tuli antamaan mulle käyttöohjeet hevoseensa, ja sehän mulle passasi. Kyllähän semmoisen miesherkun naamaa sekä lihaksikkaita käsiä kelpaisi katsella vaikka pidemmänkin aikaa. Marcel selitti mulle, että katselee ainakin pari ensimmäistä kertaa, miten mulla ja Dianalla sujuu, mutta jatkossa mä saisin kuitenkin pärjäillä lähinnä omine apuineni. Mun puolesta Marcel saisi olla vaikka kädestä pitäen näyttämässä, miten ratsastetaan, mutta kyllä mä vielä tavan tai toisen löydän Marcen näkemiseen.
Marcel verrytteli Dianan mulle valmiiksi ja sepasi samalla pitkän listan kikkakolmosia ja vinkkivitosia ärhäkän tammansa taltuttamiseksi. Maneesissa oli meidän kanssamme samaan aikaan myös sen kirjavan trakehnertamman omistajat, Tiia tai Tia, en oikein ollut varma, ja sitten se toinen. Tinja tai Tiina. Ei se kyllä voinut Tiina olla. Vai olikohan se Tilda? No se sellainen ituhippi kuitenkin.
Noin kahdenkymmenen minuutin ratsastelun jälkeen Marcel hyppäsi pois hevosensa kyydistä ja ojensi ohjat mulle. Mä pistin merkille, että sillä oli muuten isot kädet. Olin nähnyt TikTokissa videon, jossa selitettiin, että isot kädet tarkoittivat myös isoa olemusta. Ehkei siitä kuitenkaan sen enempää. Mä hyppäsin Dianan selkään ja keräilin ohjat käsiini. Marcel jäi kyttäämään maneesin keskelle menoamme kuin nälkäinen haukka. Alkuun Diana niskuroi hieman, mutta kun homma alkoi pikkuhiljaa sujua, mä aloin taivutella tammaa, eikä Marcel sanonut asiaan juuri mitään. Mä en oikein tiennyt, että tarkoittiko se sitä, että meillä meni hyvin vai sitä, että se vain tuomitsi mua kaikessa hiljaisuudessaan. Hetken käyntityöskentelyn jälkeen mä nostin ravin ja tein siinä vähän väistöjä ja voltteja. Mun mielestä mulla ja Dianalla sujui ihan hyvin, enhän mä nyt mikään ihan amatööri ole. Siitä huolimatta Marce jaksoi mäkättää ihan pienistäkin asioista. Turhaa pilkunviilausta, jos multa kysytään, mutta kyllä mä ihan mielelläni sen maskuliinista ääntä kuuntelin. Vaihdettiin Dianan kanssa suuntaa, ja otettiin vielä parit laukkapätkät. Pari pukkia se heitti, mutta hyvinhän mä selässä pysyin. Me jopa taidettiin saada jotain kehuntapaista Marcelilta. Tai sitten se oli vain vähän tulkinnanvaraista. En tiedä, mutta omaa egoani pönkittääkseni otin sen tietenkin kehuna.
Kevyen iltahölkän jälkeen mentiin Marcen kanssa laittamaan Diana yhdessä yöpuulle. Tammalla oli tapana näytellä hampaitaan hoitaessa, joten Marcel halusi välttämättä tulla varmistamaan, että kaikki menee hyvin. Sovittiin samalla, että tuun seuraavan kerran joskus ens viikon alussa, jolloin Marcel pitäisi mulle ja Dianalle kunnon valmennuksen. Sehän mulle tietenkin sopi paremmin kuin hyvin, kyllä mä mielelläni ottaisin neuvoja Marcelilta vaikka istuntaani koskien.
Kun päivän hommat oli hoidettu, mä lähdin lampsimaan kohti mautoani. Ajoitus oli täydellinen, sillä mä myös pelastin uuden ystäväni pulasta. "Seuraava bussi lähtee vasta tunnin päästä... perhana" pihalla seisoskeleva tyttö mutisi. "Mä voin heittää" tarjosin oitis auttavaa kättä - jaloa, vai mitä? Tyttö kääntyi ja jäi tuijottamaan minua kuin mikäkin ääliö. Mä olin oppinut, että tän tallin väki kärsi kansantaudista nimeltä resting bitch face, joten en siihen jaksanut enää kiinnittää huomiota. "Mä oon Oskari" esittäydyin ja kilistelin avaimiani. "Janni" tyttö vastasi ja hymyili.
Meistä oli tullut sen Jannin kanssa ihan parissa päivässä tosi hyviä kavereita, ja tänään me saatiin lisäystä meidän ryhmä rämäämme, kun satuttiin Janni, mä ja se Kingin vuokraaja, Hilla, samaan aikaan sosiaalitilaan juoruamaan. Kävi ilmi, että Janni ja Hilla ovat samassa koulussa, ja että mulla ja Hillalla on pari yhteistä kaveria. Aikamme lätistyämme mulle alkoi tulla nälkä. "Lähetkö meidän kaa mäkkiin? Voidaan laittaa sut tai Janni mauton takaluukkuun kyytiin!" ehdotin Hillalle. Enhän mä ollut käynyt mäkissä tällä viikolla vielä kuin kerran, joten mulla alkoi olla jo ikävä Big Mac -ateriaa.
Ei mennyt kauaa, kun Hilla oli jo kömpimässä valkoisen Aimaxini takaluukkuun. Se kylläkin empi hetken, mutta ei salee kehdannut kieltäytyä ilmaisesta kyydistä ja hyvästä seurasta. En edes tiedä, miksi sitä aluksi arvelutti, mähän oon loistokuski, vaikka pari parkkisakkoa oonkin saanut.
Kymmenen minuutin bassojytän ja The Weekndin Starboyn luukuttamisen jälkeen me istuttiin kaikki kolme mäkkärissä juoruamassa ja mussuttamassa sapuskojamme. Mä otin Big Mac -aterian Cola Zerolla, kuten aina, Hilla Oreo McFlurryn ja ranskalaiset ja Janni kasviswrappiaterian Coca Colalla. Ensin me keskusteltiin Marcelista, Carolasta ja Samuelista. Mun pettymyksekseni se tallin pihassa kiiltävä BMW ei ollutkaan Marcelin, vaan Carolan. Mahtoi olla sen tytön vanhemmilla rahaa. Vähän kävi kateeksi, sillä sen lisäksi, että sillä oli ihan hiton hieno auto, se oli näemmä myös päässyt Marcen kainaloon. Janni oli ollut todistamassa tilannetta, kun Carola nyyhkytti Marcelin vieressä sosiaalitilan sohvalla yksi päivä. Mikä asiasta teki hieman nihkeän oli se, että Carola ja Samuelhan seurustelee. Toisaalta, hoe life or no life, joten kyllä mä Caroa ymmärsin.
Hetken me istuttiin hiljaisuudessa, mutta sitten mä muistin sen kuuman lätkäjätkän Aihojoen lukiosta, josta Josefiina oli mulle selittänyt. Kaivoin Josefiinan instagramin esille, niin voisin samalla näyttää siitä kuvan Jannille ja Hillalle, jos ne vaikka sattuisi tuntemaan sen. "Siis arvatkaa mitä, Josefiina, mun paraskaveri, kertoi..." aloitin, mutta hiljenin välittömästi nähdessäni Hillan ilmeen. "Miltä se näyttää?" Hilla rääkäisi napaten puhelimeni kädestäni. "SIIS JOSEFIINA ALHO?" hän voihkaisi nähdessään puhelimeni näytöllä komeilevan tytön instagramin. Janni katsoi minua ja Hillaa hätääntyneen oloisena. "Sun paraskaveri?" "No niinhän mä sanoin" vastasin kummastuneena Hillan tuijottaessa minua monttu auki. "Oh my god, spill the tea, sis!" kiljuin pikaruokaravintolassa saaden äkäisen katseen muutaman metrin päässä istuvalta lapsiperheen äidiltä. Mä arvasin heti, että tässä on nyt jotain draamaa, eikä mun kärsivällisyyteni riittänyt tällaiseen jahkailuun. "Siis Josefiinahan on puhunut susta vaikka kuinka paljon paskaa meijän luokkalisille" Hilla selosti varovasti. "Öööö bitch, mitä sä selität?" kysyin järkyttyneenä. "No se on selittänyt vähän kaikenlaista. Oot sen mielestä kuulemma aika ärsyttävä, ja se hengaa sun kanssa vaan ilmasten kyytien takia ja siksi, että tunnet paljon porukkaa" Hilla jatkoi sopertamistaan. Siinä vaiheessa mä olin aika traumatized bitch, ja tilanne eskaloitui viimeistään siinä vaiheessa, kun itse Josefiina asteli sisään pikaruokaravintolaan ystävineen. Se ei huomannut mua, mutta mä kyllä tein selväksi, että olin paikalla. "Vitun kaksnaamanen ämmä, mä luulin että me ollaan kavereita!" kääkäisin toiselta puolelta ravintolaa. Josefiina ja sen kaverit kääntyivät katsomaan mua, ja samoin tekivät myös Hilla ja Janni. Mä nappasin limpparini mukaan ja astelin ripein askelin kohti mun entistä parasta kaveriani. "Vaikka mä olenkin aivan vitun bimbo, niin ei tämmöset jutut sentään multa ohi mee" kilisin, ja annoin Josefiinalle muutaman sekuntin aikaa selitellä tapahtumia. Mitään järkeväähän ei sen akan suusta kuulunut, joten mä kippasin loput kokikseni Josefiinan päälle jäineen kaikkineen. "Ja mitä tohon hiusvärillä syövytettyyn feikkiblondiin tukkapehkoon tulee, niin ihan kamala, et sä Paris Hiltonia itsestäs saa tekemälläkään" huusin, ja lähdin lompsimaan kohti ulko-ovea. Koko ravintolan väki jäi tuijottamaan mun perään ja Janni ja Hilla lähtivät luikkimaan perässäni. "Bye bitch!" karjaisin vielä ovelta. Kyllähän mä tiesin, sillä ämmällä on viiden kilon meikkikerroksensa alla toinenkin naama, mutta en mä nyt ihan tätä odottanut.
Mä olin saanut toimia Dianan yksinhuoltajaäitinä (käyttäisin muuten sanaa isä, mutta jostain syystä Janni kielsi mua kutsumasta itseäni daddyksi) kokonaisen viikon, ja mä olin totta tosiaan ottanut siitä kaiken ilon irti. Instagram oli nyt pullollaan toinen toistaan hienompia kuvia ja videoita Dinskun kanssa ja me oltiin myös väännetty koulukiemuroita ja ravattu maastossa aika tiheään tahtiin. Itsessään jo Dianan hoitaminen oli ihan unelmaduuni, mutta sitten kun Marcel tarjosi mulle rahaakin siitä, niin mä olin myyty. Siis kirjaimellisesti, vaikka melko halpaa työvoimaa oonkin.
Vaikka mä olinkin kiireistä hevosenomistajaa saanut kokonaisen viikon leikkiä, kerkesin mä myös uutta vuotta juhlistaa. Mäkkärivälikohtauksen takia mä en enää ollut tekemisissä Josefiinan, saatika muunkaan meidän entisen kaveriporukkamme kanssa, joten meillä oli vähän pienemmät bileet Hillan ja Jannin kesken. Hilla otti kuppia ensimmäistä kertaa, ja se jos jokin näkyi. Ei sen ihan hirveen montaa Breezeriä tarvinnut edes juoda, kun se jo horjui uhkaavan näköisesti. Janni ei ihan ensikertalainen ollut, ja sehän kittasikin varsin oikeaoppisesti. Illan päätteeksi me tosin saatiin Hillan kanssa istua vessassa pitelemässä sen hiuksia aina kun laatta lensi. Olokin oli aamulla herätessä kullakin melko rapea, ja Hilla ja Janni valitteli kumpikin että melko paljon pääsi muutaman tunnin yöunien jälkeen unohtumaan. Onneksi olin taltioinut koko uuden vuoden Snäppiin, sillä mullekin se yö oli jäänyt vähän hämäräksi. Osittain ehkä siksi, että mulla oli koko sen ajan ollut aurinkolasit päässä.
Naureskeltiin yhdessä uuden vuoden sattumuksille Jannin harjaillessa Armia käytävällä, kunnes meidän juorukerhon keskeytti Marcelin rääkäisy. Mentiin porukalla pihalle Ullailemaan, ja kävi ilmi, että Marcen auto oli simahtanut tallin pihaan. Katseltiin hetken miehen kiroamista kunnes sen enempää ajattelematta päästin suustani rääkäisyn, jonka sisällöstä voin edelleen taputtaa itseäni olalle. "Pääset mun kyydillä, oon mautolla niin voin kyllä heittää sut!" Mä odotin nöyrää kiittelyä siitä, kuinka pelastin sen pinteestä ja kuinka se olisi mulle ikuisesti kiitollinen jaloudestani, mutta sen sijaan mä sain vaan turhautuneenoloisen katseen. Tosin, kyllä muakin söis, jos mauto tallin pihaan simahtaisi. "Noniin let's go girllll!" kiljaisin ja lähdin avaimet kilisten suuntaamaan mopoautolleni. Marcel empi hetken, mutta sitten se tajusi ettei sillä ollut oikein muutakaan vaihtoehtoa. Jotenkin vastahakoisen oloisesti se könysi sisään mautoon ja turvavyöt kiinnitettyään katseli ympärilleen arvostelevasti. Mä napsaisin nopeasti meistä selfien Snapchattiin ja laitoin sitten soittolistani soimaan bassojytällä. Marce olisi kyllä mun puolestani saanut ees pienen hymyn siihen kuvaan vilauttaa, mutta se silti näytti kuumalta tollainen vakava ilme naamallaan.
Ensin me luukutettiin Nicki Minajin Super Freaky Girliä ja Fifth Harmonyn That's My Girliä muiden bängereiden lomassa. Marcel ei jostain syystä vaikuttanut lämpenevän mun musiikkimaulle, tai sitten vaihtoehtoisesti kyse oli mun laulutaidoistani. En mä ehkä Ariana Grandea voittanut, mutta en mä aivan sävelkorvaton junttikaan ollut. The Weekndin biisien kohdalla Marce alkoi jo hieman rentoutua, mutta siitä huolimatta se huokaisi Pasilaan päästyämme helpotuksesta. Sen kämpälle saavuttuamme se kiitteli kyydistä ja oli jo melkein nousemassa menopelini kyydistä, kunnes muisti unohtaneensa jotakin. Hetken se kaiveli taskujaan ja ojensi mulle sitten aurinkolasit. Mä kiljuin sisäisesti ja laitoin aurinkolasit päähäni nähdäkseni, miltä ne mulla näyttää. "Älä näillä keleillä nuo päässä ajele, ajat vielä kolarin" Marce sanoi ja katosi sitten Pasilan pimeyteen. VÄHÄNKÖ SÖPÖÄ.